sano se vielä kerran ja minä
murskaan ranneluusi seitsemällätoista rivillä
nyt maalaa minulle metafora rakkaudesta
aamujen raukeus, kaikki ihailemasi iltaruskot
maalaa minulle helle, paahde, maalaa pettymys
kun värisi eivät yllä auringon miljooniin celsiuksiin
piirrä minulle vuoden pimein päivä
juuri niin kuin se eteemme levittyy
piirrä lumiset aavikot ja valottomat tunnit
sido puiden latvat kaukaisiin tähtiin
laita oksat syleilemään kaukaisia aurinkoja
luo illuusio ikuisuudesta, parempaan et pysty
eivät värisi yllä kuvaamaan valovuosien makua
eivät silmiesi kipua kaikuvia kilometrejä
sano se vielä kerran, että kuva kertoo enemmän
kuin tuhat sanaa, sano se vielä kerran ja minä
murskaan ranneluusi seitsemällätoista rivillä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti