väreistä kaunein on tiedottomuus

yksi

voisit nähdä minun tärisevän mellunmäen metroasemalla
voisit nähdä minun hauraan aurani, lokakuisen lauluni,
maistaa minun hiusteni tuoksussa sen skenen
mihin et vielä tiennyt haluavasi ineen

voisit maistaa minun niskallani ahdistuksen kulmakertoimet
kivun kaikki viiltävät viivoittimet, selkärankani nikama
nikamalta aukeava kirja, aukeamat huutamassa ahdistusta,
ja minä voisin olla luettavissa kuin avoin kirja, kertoa että mysteeri
on se, mikä jää kun kaikki salaisuudet on jo revitty auki

voisin nähdä sinun kämmenissäsi marraskuun maisemat:
kelmeät koivut ja kohmean kaarnan, miten pellot
nielevät sumua kyntämättöminä, miten metsän
laidalla voisit nähdä surumielisen näköisen
sumumielisen naisen

voisit nähdä minun tärisevän mellunmäen metroasemalla,
voisin nähdä sinun kääntyvän pois, hukuttavan syyspakkasen
metron kirkuvaan oranssiin

kaksi

voisin jättää sinuun jäljen

voisin jättää sinuun kuuttomat yöt

tähdettömät taivaat, kaupungin halon,

ja vaikkei arvettomia kehoja ole

rivien väleistä tiedän sinun tietävän

että kivuttoman mielen synonyymi 

on joko pinnallinen tai tunnoton

ja sinä voisit nähdä ihoni haalentuneen musteen

armottomiin vuosiin katoavat arpien kartat

ja voisit maistaa sanojeni painossa itsetuhon kemian

että miten kaikki mikä ei viillä ei ole kivutonta

että minullekin 

aurinko oli vain musta aukko

pelkkä tähti joka ei vielä 

ole ymmärtänyt kuolevaisuuttaan

kahdeksan

miten kaunein väreistä

jää meiltä aina näkemättä

viiskyt betonin sävyä

asfaltin sateenkaaret

hiuksiisi kiinni kuivuva

mustuva veri

lintulaudalla kauniita lintuja

lintulaudalla kuolleita lintuja

pukisin sinut uuteen mustaan ja sinä

näyttäisit kauniimmalta kuin koskaan

/// sivuhuomioita klo 22

odottaessani mustan paraatin tavastian keikkaa

ja kuunnellessani uudelleen ja uudelleen paperi t:tä,

malarian pelon tullessa yhä lähemmäs ihoa ja syvemmälle

olen löytänyt itsestäni uuden puolen, joka on mustasukkainen

musiikista, haluton jakamaan sitä maailman kanssa.

kunpa voisin vain riistää tämän kaikilta muilta,

pitää intertekstuaaliset viittaukset itselläni.

///jälkimuutokset
runon kaksi neljännen säkeistön kolma säe:
aikamuoto muutettu preesensistä imperfektiin klo. 07.27