11 huhtikuuta 2013

Rinnakkaistodellisuus


Seitsemännen kerroksen näköala
toinen samanlainen talo, betoniseinä ja lasi-ikkunat,
niiden takana liikkuvat toisenlaiset ihmiset
heijastavat sitä mikä meissä vääntyi.
Pakkasyö kirveltää sormemme sinisiksi,
yritän polttaa tupakkani nopeammin.

Kysyt onko toivoa,
minä katson ensin reunan yli vastapäistä ikkunaa
katson toisenlaista ihmistä sammuttamassa televisiota,
sammuttamassa makuuhuoneen valoja.
Onko toivoa, katseeni tippuu parvekkeen reunalle,
siitä seitsemännen kerroksen pudotukseen,
sinisiin sormiimme, ne heijastuvat ikkunoista,
vääntyneinä kuten mekin,
ja ajatukset kurkottavat kohti pudotusta,
kohti betonia sen lopussa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti