Seitsemännen kerroksen näköala
toinen samanlainen talo, betoniseinä
ja lasi-ikkunat,
niiden takana liikkuvat toisenlaiset
ihmiset
heijastavat sitä mikä meissä
vääntyi.
Pakkasyö kirveltää sormemme
sinisiksi,
yritän polttaa tupakkani nopeammin.
Kysyt onko toivoa,
minä katson ensin reunan yli
vastapäistä ikkunaa
katson toisenlaista ihmistä
sammuttamassa televisiota,
sammuttamassa makuuhuoneen valoja.
Onko toivoa, katseeni tippuu parvekkeen
reunalle,
siitä seitsemännen kerroksen
pudotukseen,
sinisiin sormiimme, ne heijastuvat
ikkunoista,
vääntyneinä kuten mekin,
ja ajatukset kurkottavat kohti
pudotusta,
kohti betonia sen lopussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti