04 toukokuuta 2013

Oheneva


Hänen harsonohut olemuksensa häntä vahvemmassa tuulessa, 
hänen vaieten mutta vakaasti pimenevä mielensä tässä myrskyssä.
Kuinka kauas häntä kantaa sairas ajatus onnesta numeroiden pienetessä, 
kuinka monta metriä sekunnissa, kuinka monta vuotta tulevaisuuteen,
kuinka kaunis on maailma numeroin mitattuna.

Ja siinä missä mennyt on jo punnittu ja kaduttu,
on tulevaisuus kaukainen haave, se ei koskaan ala, 
ei edes sitten kun kaikki on jo tapahtunut.

Niin monta metriä sekunnissa ettei ehdi koskettaa,
niin monta kertaa kuin on yritetty, niin monta kertaa voi tuntea harsoa sormissaan,
hänen pienenevien numeroidensa painaumia kämmeselällä,
niin kaunis maailma, niin kaunis että sen kauneus painaa kasaan,
niin painava maailma että vain ohuin sen kestää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti