Korroosio

Pöydän äärellä on hiljaista,

enää vain minä ja ikuisuus ja pöydän yllä kello

sen sekuntiviisarin rosoinen tanssi

pyörii täsmällisenä ympäri keittiötä

muistuttaen

ei elämän tällaiseksi pitänyt tulla

en minä tätä suunnitellut.

Kerran, toisenkin, tässä oli ihmisiä

heidän naurunsa peittämässä vähenevää ikuisuutta

enää vain minä ja pöydän yllä kello,

sekunti sekunnilta loppuun kuluva elämä

viisarien rusahdukset kuin taittuva niska.