25 helmikuuta 2013

Obscuro (latin; tummentuminen)

Olemme kaikki kääriytyneet kevyeen valkoiseen tylliin,
kerroksittain pitsiin, pastellisiin puuvillakankaisiin.
Luomilla helmiäissävyjä, poskilla ruusunlehtiä.
Vain minun kehoni painaa, vain minun mieleni mustuu.
Kerroksittain, alkaen pitsikäsinein peitetyistä sormenpäistä,
tylli tummuu, muuttuu likaiseksi, pastellit taittuvat harmaalla.

Ja minun kehoni painaa, se painaa minua kasaan,
sotkee ajatukseni musteella, ahdistuksen permanenttia pastellille.
Levitän sairauttani pisaratartunnoin, hiljaa ruusut lakastuvat,
vain yksinäisyys kukkii, ja tylli on mustaa, minun painoni kovettamaa,
sen kontrastina helmiäissävyisiä muistoja keveydestä.

1 kommentti: