miten kuvata pimeyttä
sellaisena ettei siellä
ole yhtään valoa, siis
niin että se voisi yhtä
hyvin olla pelkkää valoa
laskeudun portaita hänen
syliinsä eikä häntä voi
kuvailla eikä kosketusta
ymmärtää eikä ole kuin
sakeaa pimeää eikä ole väliä
ovatko silmät suljetut vai eivät
kuinka kuvailla sitä että
makaa lattialla pimeässä
tyhjässä huoneessa ja tuntee
kynnet kylkiluilla konkreettisesti
eikä
enää
ole
hätää
sillä hänen sormissaan on ikuisuus,
ajan hitaus, kaikkien aikamuotojen
herruus, siihen painaudun, kietoudun
sitä syleilen, päivänvalossa hamuan,
sitä kirjaimista etsin, lauseiksi luon
etten unohtaisi, etten koskaan voisi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti