Siinä saarnissa, jota syksyllä katsoin,
jota katsoessani huomasin unelmoivani,
josta havahtuessani huomasin unohtaneeni
kuinka pelätä, siinä samassa saarnissa nyt
talven jälkeen keväällä kesän kynnyksellä
ei ole vielä lehtiä. Koivut ovat jo paisuneet,
haavat paisumassa. Pian saarnikin saa omansa
ja kesän minä odotan niin kärsivällisesti
kuin on pakko ja sitten saan taas katsoa
saarnia joka ensin värjää ja sitten pudottaa
omansa, sitten voin taas huomata unelmoivani
havahtuessani huomata unohtaneeni kuinka pelätä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti