23 heinäkuuta 2012

Kuka minä olen

Olen suuria kaltevia peltoja kilometreittän,
kaadettua metsää joka ei säily kuten asfaltti johon juurruin.
Olen täynnä nälän muistijälkiä, muistoja kylmenevästä kehosta
ja amenorreasta. Olen täynnä nurmilinnun kehtolaulua,
se sekoittuu kauniisti siihen miten kaupunki rakentaa uutta geometriaansa ympärilleni.
Ja nurmilintu jatkaa lauluaan kunnes saa minut kokonaan, se laulaa:

nuku nuku nurmilintu,
väsy väsy västäräkki,
kuole kuole pikkutyttö.

Ja yritys kerrallaan yritän päästä lähemmäs, teen mitä tahansa;
auon ranteita, syön nurmilinnun määräämät lääkkeet, hyppään tummiin vesiin,
mutta hetkenä jona selviytymisvaisto nostaa pään pinnan yläpuolelle tajuan:
tämä on ennalta määrätty geometrinen kuvio,
siinä ei ole sijaa kuin kärsimykselle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti