24 kesäkuuta 2012

Lauttasaari

Keskikesä, sen ylin juhla ja aurinko laskee kuin olisimme kukkia nupuillaan,
alkoholilla avattavissa. Olemme sillalla jolla tuulee läpi yön,
taivumme ehkä hieman, mutta vapaus ei hievahdakaan toisin kuin nuoruus.
Hahmottomassa tulevaisuudessa se musertuu vuodenkiertoon,
siihen kuinka aina uudelleen ja uudelleen
keskikesän aurinko laskee
ja nousee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti