06 lokakuuta 2013

Juokse kunnes tie katoaa

Kadulla muutaman korttelin päässä entisen tyttöystäväni kämpästä näen sinut. Olet vielä nuori ja niin kaunis, tule lähemmäs. Anna minun kuulla mitä sanot, anna minun täyttää elämäsi ja rikkoa sydemesi kuten rikoin Ellen, Adelinen, Josefinan ja Katarinan sydämet.

Elle näki ensimmäisenä minussa mustat hiukseni ja baskerini. Hän sanoi minun näyttävän siltä kuin olisin astellut hänen eteensä ranskalaisesta elokuvasta, sellaisesta jossa hän tahtoisi itsekin joskus näytellä, sellaisesta jollaiseksi hän tahtoi omankin elämänsä muuttuvan. Hetken näyttelin sellaista hänen kanssaan, pitkiä suudelmia likaisen englantilaisen joen rannalla, jakamissamme mielikuvissa joki muuttui Seineksi. Elle oli toivoton romantikko, ikuinen rakkaus kiehtoi häntä loputtomiin. Sellaisena hänet oli myös helppo murtaa. Jätin hänen särkyneet silmänsä huomiotta kertoessani ikuisen rakkauden olevan mahdottomuus, jota en halunnut hänen kanssaan näytellä pidempään.

Adeline näki korvarenkaassani, mustissa hiuksissani ja parransängessäni särmän, joka hänestä itsestään puuttui. Hän oli kiltti tyttö joka oli päättänyt aloittaa elämänsä alusta, muuttanut rikkaiden vanhempiensa luota huonomaineiselle alueelle ja alkanut pukeutua mustaan. Iltaisin hän kuunteli Joy Divisionia, kuunteli kuinka kauan ennen hänen syntymäänsä edesmennyt Ian Curtis lauloi vain rakkauden erottavan meidät. Adeline yritti peittää kiltin tytön syndroomaansa kokaiinilla, jota hänelle tarjosin. Viimeisenä iltanamme toin hänelle tavallista hieman suuremman annoksen kokkelia, ajattelin sen rauhoittavan häntä kun kerroin kyllästyneeni häneen. Hän itki ja pyysi minua piikittämään annoksen hänen suoneensa vielä viimeisen kerran.

Josefina taas rakastui tummiin silmiini, joissa ilkikurinen valo kujeili. Öisin hänen päänsä nyökkyi hänen kuuntelemansa purkkapopin tahdissa saaden hänen platinan valkoiset hiuksensa kimaltelemaan discovaloissa. Päivisin hän liimasi katseensa tiukasti silmiini, katseli kuinka aurinko välkkyi niissä ja heijastui edelleen häneen. Josefinan ei ollut tarkoitus kiintyä minuun, mutta minä olin erilainen, minun sydäntäni hän ei särkisi kuten hän oli särkenyt monet muut, niin hän harvinaisissa rehellisyyden hetkissään sanoi. Kun viikkoa myöhemmin kerroin pettäneeni häntä Katarinan kanssa koko suhteemme ajan, hän ei itkenyt kuten Elle tai Adeline, sen sijaan hän tähtäsi minua tiskivuoreksi kasautuneilla lautasilla. Väistin ja suljin oven perässäni.

Katarina piti hymystäni, hän näki sen läpi. Katarina tiesi mitä tuleva toisi, hän tiesi että rikkoisin hänetkin vielä, mutta hän oli sekopäinen nainen rankalla taustalla eikä välittänyt tulevasta. Menneisyydessä hän oli nähnyt jo kaiken. Nukuimme päivät hänen pienellä natisevalla sängyllään, elimme jokaisen yömme kuin viimeisemme, vedimme kokkelia niin että jokainen yö olisi yhtä hyvin voinutkin olla viimeisemme. Katarina oli hullu ja hyvin sekaisin, teki mitä vain saadakseen rahat kokaiiniin, sillä koukussa hän oli. Viimeisinä yhteisinä viikkoinamme jäimme yhä useammin hänen sängylleen makaamaan vuorokausiksi. Katarina tiesi lopun olevan tulossa, minä suunnittelin jo tapaa päästä hänestä eroon. Lopulta kaikki tapahtuu Katarinan kärsiessä vieroitusoireista; olin käyttänyt hänen viimeiset kokaiininsa ja hän oli vihainen, paskoi irtoesineitä lattialle ja kirosi minut alimpaan helvettiin kyvyttömänä rauhoittumaan tai nukkumaan. Ajoin hänet itsemurhaan. En nähnyt hänen ottavan kaikkia niitä lääkkeitä mutten myöskään soittanut ambulanssia. Katsoin hänen hidasta kuolemaansa sivusta ja pidin hänen kädestään kiinni viimeiseen saakka, sillä jollain tasolla olin vastoin periaatteitani ehtinyt kiintyä häneen. Kun Katarinan silmät lopulta saivat rauhan jollaista hän ei ollut koko elämässään nähnyt, irroitin otteeni hänen vielä lämpimästä kädestään, nousin lattialta ja hetkeä myöhemmin suljin jälleen yhden oven perässäni.

Kadulla muutaman korttelin päässä Katarinan kämpästä näen sinut. Olet vielä nuori, niin kaunis, sinä näet harmittomalta näyttävän hymyni ja tummat silmäni, jotka ovat nähneet elämää mutteivät vielä sinua. Anna minun kuulla mitä sanot, anna minun täyttää elämäsi ja rikkoa sydämesi. Voit juosta kunnes tie edessäsi katoaa kyyneliin, mutta minä saan sinut kiinni ja rikon sinut.

2 kommenttia:

  1. kokaiini on muuten paskin mahdollinen päihde ikinä, jos pitäisi rauhoittaa joku. päinvastainen efekti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos infosta, otan tämän tulevaisuudessa huomioon jos jotain aiheeseen liittyvää vielä kirjoitan. En ole asiantuntija näissä.

      Poista