11 syyskuuta 2013

Matkalla ikuisuuteen

Eräänä sunnuntai-iltana joutsenet veivät kipusi pois,
elämän katoavaisuus muuttui todeksi edessämme.

Aina kunnes on meidän vuoromme lähteä
kannamme rintalastojemme alla helmiäisiä muistoja sinusta,
siitä kuinka kaunis hymysi oli ja kuinka jaksoit nauraa,
siitä kuinka elämänilosi valaisi meidätkin kirkkaudellaan.

Kyyneleet katoavat syyskuisiin sateisiin,
joutsenista jäi kevyt valkoinen kosketus mieliimme kuin hento lohtu,
olet jo kaukana matkalla ikuisuuteen, sydämissämme silti yhtä lähellä,
muistoissamme aina läsnä.


*
Aina niin positiiviselle Essille.

1 kommentti: