27 helmikuuta 2012

Kaunein maailma

Tuivertava tuuli
ohitse ajava ambulanssi
toisia apua tarvitsevia,
enemmän apua tarvitsevia.

Seison syksyn tuomassa lätäkössä paljain varpain,
tuuli on tuonut marraskuun. Ei tässä maailmassa ole enkeleitä,
ei edes demoneita, on vain ihmismieli joka tahtoo paeta
vastakeksittyihin upouusiin maailmoihin,
ne on täynnä outoja nimiä ja niitä enkeleitä ja kauniita kasveja.
Niissä hyvällä ja pahalla on uudet nimet, ne voivat olla mitkä vaan.

Kirouksiksi muuttuvia rukouksia
kävelen porraskäytävässä palelevin jaloin
nukahdan lattialle, tiedottomuus on kaunein tila,
siinä voi tapahtua mitä vaan.

*

Hetkillistä näppäimistöön kohdistuvaa aggressiota. Nyt kävi näin, olisi voinut käydä huonomminkin. En ole tyytymätön mutten tyytyväinenkään tähän; oli vain pakko kirjoittaa ja tämä syntyi. 

1 kommentti:

  1. Kaunis. Sanavalinnat ovat upeita ja tunnelma ihanan ilmava vaikka sisältö on raskas. Osaat todella kuljettaa ja kannatella runoa, se ei pääse lässähtämään missään kohtaa.<3 vähän kuin surullinen henkäisy sateisessa kaupungissa.

    VastaaPoista