Kaunein maailma

Tuivertava tuuli

ohitse ajava ambulanssi

toisia apua tarvitsevia,

enemmän apua tarvitsevia.

Seison syksyn tuomassa lätäkössä paljain varpain,

tuuli on tuonut marraskuun. Ei tässä maailmassa ole enkeleitä,

ei edes demoneita, on vain ihmismieli joka tahtoo paeta

vastakeksittyihin upouusiin maailmoihin,

ne on täynnä outoja nimiä ja niitä enkeleitä ja kauniita kasveja.

Niissä hyvällä ja pahalla on uudet nimet, ne voivat olla mitkä vaan.

Kirouksiksi muuttuvia rukouksia

kävelen porraskäytävässä palelevin jaloin

nukahdan lattialle, tiedottomuus on kaunein tila,

siinä voi tapahtua mitä vaan.

*

Hetkillistä näppäimistöön kohdistuvaa aggressiota. Nyt kävi näin, olisi voinut käydä huonomminkin. En ole tyytymätön mutten tyytyväinenkään tähän; oli vain pakko kirjoittaa ja tämä syntyi.