07 huhtikuuta 2011

Lumikki ja seitsemän vuoden surupuku

Kaiken jälkeen hän on yhä minua kauniimpi. Annan lääkäreiden leikellä kasvoni, luen kaikki loitsut, rajaan huuleni tarkemmin, rukoilen vielä kerran, leikkelen kasvoni vielä kerran. Kerro kerro kuvastin, rakastathan, rakastelethan minua vielä kerran? Peili ovessa ei vastaa, vaihdan sen kolmesti, kellon seinässä viidesti eikä se nuorenna minua.

Rakas tytärpuoleni, surupuku pukee minua, pukeudummehan siihen vielä vielä vuoden?
Kultapieni, ota tästä kakkupala, tekee hyvää laihuudellesi.
Ai, eikö? Ota sitten tämä omena, vitun anorektikko. Se on niin punainenkin... Tunge se suuhusi, saatana! Tukehdu, saatana!

Hän on kuolleenakin enkeli, aina kauniimpi kuin minä. Mutta, luojan kiitos, tälllä kertaa ei tule pelastavaa prinssiä, eihän?

1 kommentti: