17 lokakuuta 2015

väreistä kaunein on tiedottomuus

yksi

voisit nähdä minun tärisevän mellunmäen metroasemalla
voisit nähdä minun hauraan aurani, lokakuisen lauluni,
maistaa minun hiusteni tuoksussa sen skenen
mihin et vielä tiennyt haluavasi ineen

voisit maistaa minun niskallani ahdistuksen kulmakertoimet
kivun kaikki viiltävät viivoittimet, selkärankani nikama
nikamalta aukeava kirja, aukeamat huutamassa ahdistusta,
ja minä voisin olla luettavissa kuin avoin kirja, kertoa että mysteeri
on se, mikä jää kun kaikki salaisuudet on jo revitty auki

voisin nähdä sinun kämmenissäsi marraskuun maisemat:
kelmeät koivut ja kohmean kaarnan, miten pellot
nielevät sumua kyntämättöminä, miten metsän
laidalla voisit nähdä surumielisen näköisen
sumumielisen naisen

voisit nähdä minun tärisevän mellunmäen metroasemalla,
voisin nähdä sinun kääntyvän pois, hukuttavan syyspakkasen
metron kirkuvaan oranssiin

kaksi

voisin jättää sinuun jäljen
voisin jättää sinuun kuuttomat yöt
tähdettömät taivaat, kaupungin halon,

ja vaikkei arvettomia kehoja ole
rivien väleistä tiedän sinun tietävän
että kivuttoman mielen synonyymi 
on joko pinnallinen tai tunnoton

ja sinä voisit nähdä ihoni haalentuneen musteen
armottomiin vuosiin katoavat arpien kartat
ja voisit maistaa sanojeni painossa itsetuhon kemian
että miten kaikki mikä ei viillä ei ole kivutonta

että minullekin 
aurinko oli vain musta aukko
pelkkä tähti joka ei vielä 
ole ymmärtänyt kuolevaisuuttaan

kahdeksan

miten kaunein väreistä
jää meiltä aina näkemättä

viiskyt betonin sävyä
asfaltin sateenkaaret
hiuksiisi kiinni kuivuva
mustuva veri

lintulaudalla kauniita lintuja
lintulaudalla kuolleita lintuja
pukisin sinut uuteen mustaan ja sinä
näyttäisit kauniimmalta kuin koskaan


/// sivuhuomioita klo 22
odottaessani mustan paraatin tavastian keikkaa
ja kuunnellessani uudelleen ja uudelleen paperi t:tä,
malarian pelon tullessa yhä lähemmäs ihoa ja syvemmälle
olen löytänyt itsestäni uuden puolen, joka on mustasukkainen
musiikista, haluton jakamaan sitä maailman kanssa.
kunpa voisin vain riistää tämän kaikilta muilta,
pitää intertekstuaaliset viittaukset itselläni.

///jälkimuutokset
runon kaksi neljännen säkeistön kolma säe:
aikamuoto muutettu preesensistä imperfektiin klo. 07.27