08 syyskuuta 2013

Viva Emptiness

Vuodet muuttuvat kymmeniksi ja sormissani tyhjyydeksi. Aika ei silitä poskeani, ei paranna haavojani. Siellä missä joskus oli turva, on painajaisia nyt, ne eivät pääty heräämiseen, ne alkavat siitä. Sekuntikellolla lasken hereilläolotunteja, elottomia päiviä, mätäneviä vuosia.

Kerran näin rotkoon päättyvän valtatien, sen varrella varoittavia kylttejä ja kynttilöitä hypänneille. Minä yritin hypätä myös, mutten pystynyt, silloin silmissäni kasvoi vielä kituva toivo. Mutta sekunnit muuttuivat tunneiksi, tunnit vuosiksi ja vuodet valuttivat mätäänsä toivon päälle. Siinä missä minä kerran näin rotkoon päättyvän valtatien, siinä minä nyt kadun.

Kerran haavani peitettiin hoitavin sitein. Hetkeksi verenvuoto tyrehtyi, hetkeksi luulin löytäneeni turvan, sitten haavat alkoivat peittää siteitä likaisella visvalla. Siteet loppuivat kaksi vuotta sitten, visvaus ei vieläkäään, tämä painajainen, elämä, ei koskaan.

Sekuntikello puskee aikaa eteenpäin, lasken tunnit, päivät ja vuodet. Ruokin itseäni tyhjyydellä, ja vuodet muuttavat tyhjyyden haavojeni hoitajaksi.


Katatonia - Evidence (levyltä Viva Emptiness)

1 kommentti:

  1. Rakastan runojasi.

    Tein itsekin rohkaistuneena runoblogin, joka täyttyy todennäköisesti kuravedestä. Voisinko mitenkään pyytää, että arvostamanani taiteilijana vilkaisisit vääntämiäni tekstejä ja ehkä jopa vaivautuisit kommentoimaan niitä?

    Kiitos,
    Z. Aurigae

    kuollutvuodesta.blogspot.fi

    VastaaPoista