31 maaliskuuta 2013

Odotushuone


Valo lyö läpi verhoin peitetyistä ikkunoista
niiden takana vuodenaika jota en näe
päivä joka on ehkä kaunis muttei vieläkään oikea.

Pinoan eteiseen matkaopasta ulkomaailmaan.
Kokoan merkkejä siitä mitä tulevan pitää;
mainoksia, perintäkirjeitä, itseäni,
sillä jonakin kauniina päivänä
valo syö haalistuneiden verhojen peittämät ikkunat,
silloin on oltava valmis.

21 maaliskuuta 2013

Korroosio


Pöydän äärellä on hiljaista,
enää vain minä ja ikuisuus ja pöydän yllä kello
sen sekuntiviisarin rosoinen tanssi
pyörii täsmällisenä ympäri keittiötä

muistuttaen
ei elämän tällaiseksi pitänyt tulla
en minä tätä suunnitellut.
Kerran, toisenkin, tässä oli ihmisiä
heidän naurunsa peittämässä vähenevää ikuisuutta
enää vain minä ja pöydän yllä kello,

sekunti sekunnilta loppuun kuluva elämä
viisarien rusahdukset kuin taittuva niska.