22 marraskuuta 2012

En myönnä tehneeni sitä takiasi


Lähtösi kolmas päivä,
psykiatrian kriisiosaston valkoiset seinät,
likaiset seinät, sumenevat seinät.

Minulta kysytään minkä vuoksi.

Meriveden kastelemat vaatteet ovat kuivuneet,
vain suolaveden tuntu kurkussa todistamassa
mitä hetken luulin painajaiseksi.

19 marraskuuta 2012

Toiseksi viimeisenä sanot ettei rakkaus lopu niin kuin valot sammutetaan


Lähtösi toinen päivä.
Valintoja, sanot:
hehkulamput loisteputket,
kaikki vaihdettava tai sammutettava.
Kaikki olisi nyt kiinni minusta
kaikki rakkautesi, vain minulla siihen katkaisija
saisin tehdä mitä haluan,

kaikki mitä viimeisenä sanot on ettei sinulle ole enää väliä.

18 marraskuuta 2012

Ero(avaisuuksia)


Lähtösi ensimmäisenä päivänä
puhun kuolemasta kuin muropaketin valitsemisesta.
Kassalla kaikki valinnat siunataan piippauksella,
mutta minä en pääse sinne asti:
romahdan supermarketin hyllyjen väliin,
ostoskärryt väistelevät suurin kurvein,
lapset valitsevat sokerihuurrettua,
näen heidän pulleat jalkansa.

Ei kuolema tule pyytämällä;
toisin kuin ambulassimiehet
oma kuolema täytyy valita,
alusta asti, määrätietoisesti,
viedä kassalle ihan itse.