01 syyskuuta 2011

Parvekkeella

Parvekkeella välimatkat lyhenivät,

lähemmäs tullut lämmittävä aurinko.
Vielä hetken viileä kevät.

Minulla ei ole enää parveketta,
muttei välimatkaakaan lyhennettäväksi.
On vain toisiinsa kietoutuneet jalat,
risteävät sormet.

07 huhtikuuta 2011

Lumikki ja seitsemän vuoden surupuku

Kaiken jälkeen hän on yhä minua kauniimpi. Annan lääkäreiden leikellä kasvoni, luen kaikki loitsut, rajaan huuleni tarkemmin, rukoilen vielä kerran, leikkelen kasvoni vielä kerran. Kerro kerro kuvastin, rakastathan, rakastelethan minua vielä kerran? Peili ovessa ei vastaa, vaihdan sen kolmesti, kellon seinässä viidesti eikä se nuorenna minua.

Rakas tytärpuoleni, surupuku pukee minua, pukeudummehan siihen vielä vielä vuoden?
Kultapieni, ota tästä kakkupala, tekee hyvää laihuudellesi.
Ai, eikö? Ota sitten tämä omena, vitun anorektikko. Se on niin punainenkin... Tunge se suuhusi, saatana! Tukehdu, saatana!

Hän on kuolleenakin enkeli, aina kauniimpi kuin minä. Mutta, luojan kiitos, tälllä kertaa ei tule pelastavaa prinssiä, eihän?

06 huhtikuuta 2011

Vielä hetken aurinko katsoo silmiin

En ole koskaan ollut täältä pohjoisessa
katson maisemia,
huhtikuun kylmintä päivää
kunnes pimenee, kunnes täällä pimenee
Kaupunkien laidoilla tehtaat kun menen halki